Puhdistus

Valitsin tehtävänannoista C:een, tarkastele teoksen vaikuttavuutta.

Sofi Oksasen kirjoittama, vuonna 2008 julkaistu “Puhdistus” kertoo kahden naisen tarinan eri aikakausilta. Päähenkilöitä ovat Aliide ja Zara, joiden menneisyyttä ja kohtaamista kirjassa käsitellään. Molempien menneisyydestä löytyy luurankoja, sekä salattuja asioita ja pelkoa, naisia yhdistää myös sukulaisuus.

Kirja kertoo koskettavalla tavalla naisten elämästä ja vaikeista päätöksistä, joita he ovat joutuneet tekemään. Kirjassa keskeisenä tunnetilana ovat pelko ja ahdistus, jotka välittyvät myös lukijaan. Kirja oli mielestäni mielenkiintoinen ja sai minut haluamaan lukea lisää sivu sivulta. Kirja saa lukijan myös pohtimaan, mitä itse tekisi näiden naisten tilanteessa ja kuinka selviytyisi. Puhdistus sai minut tajuamaan kuinka julmia ja itsekkäitä ihmiset voivat olla, saadakseen omat halunsa tyydytettyä. Kirja laittoi lukijan pohtimaan naisten huonoa asemaa sota-aikana, raakaa hyväksikäyttöä, sekä kuoleman ja kidutuksen pelkoa, jota kirjassa mielestäni oli. Kirja sai minussa aikaan myös positiivisia tuntemuksia, sillä vaikka ajat olivat vaikeat, ihmiset rakastuivat, saivat lapsia ja elivät normaalia elämää, noiden elementtien avulla kirjassa pidettiin yllä elämän jatkuvuutta ja uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Minussa myötätuntoa herätti Aliide, joka oli selvästi ihastunut tai voisi jopa sanoa,että rakastunut Hansiin, siskonsa mieheen. Aliide joutui katsomaan vierestä Hansin ja siskonsa Ingelin vahvaa rakkautta ja Hansin palavaa kaipuuta, kun Ingel oli poissa. Kirjan lopussa minua järkytti Aliiden kyky tappaa Hans, mutta toisaalta ymmärrän naisen päätöstä. Aliide oli ahdistunut ja peloissaan Hansin piilottelun paljastumisesta, joten hän näki parhaaksi tehdä jotain niin hirveää. Zarankin tarina herätti myötätuntoa. Kohta jossa Zara kertoi Aliidelle tarpeestaan tienata rahaa, jotta voisi opiskella lääkäriksi, sai minut tuntemaan hieman sääliä ja haikeutta. Zara oli tehnyt vääriä valintoja ja joutunut vääränlaisiin piireihin, joista eroon pääseminen oli vaikeaa, miltei mahdotonta.

Suuttumusta kirjassa aiheutti naisten hyväksikäyttö, miehet olivat itsekkäitä ja pitivät itseään naisia parempana. Lavrentin ja varsinkin Pasan käytös inhotti. He käyttivät väkivaltaa keinona hallita naisia ja alistivat näitä minkä kerkesivät. Kirjan henkilöt olivat kylmäverisiä ja tunteettomia, ihmisiä pahoinpideltiin ja tapettiin. Zara ja Aliide kapinoivat miehiä vastaan, Zara tukehdutti pomonsa ja Aliide ampui Pasan ja Lavrentin. Toisaalta ymmärrän naisten julmia tekoja, sillä inhotapeetuhin miehiin oli suuri, mutta loppujen lopuksi en pystyisi itse käyttäytymään noin kylmäverisesti ja harkitsemattomasti.

Kirjasta löytyy yhteyksiä nykymaailmaan. Pelko ja hengissä selviäminen ovat tänäkin päivänä normaaleja asioita, mutta tulevat esiin erilaisissa tilanteissa, mitä Puhdistuksessa on. Maailmassa on myös hyväksikäyttöä ja prostituutiota. Kirja vaikuttaa näillä alueilla, ja ihmiset käsittävät paremmin, kuinka hirveästä naisia alentavasta asiasta on kyse.

Puhdistus herättää varmasti tunteita jokaisessa ihmisessä, joka kirjan lukee. Kirja auttoi ainakin minua ymmärtämään, että kaikilla meillä on menneisyys, ja ketään ei saa tuomita sen perusteella, varsinkaan jos ei tiedä kaikkea. Kun Pasa ja Lavrent kertoivat Aliidelle, että Zara on vaarallinen ja että tämä oli murhannut pomonsa, olisi Aliide voinut paljastaa Zaran ja laittaa tytön lähtemään miesten mukaan, mutta Aliide ymmärsi Zaraa ja halusi suojella tätä vaikkei kaikkea tiennytkään. Aliide ei tehnyt päätöstään vain toisen osapuolen kertoman mukaan, vaan ymmärsi miesten olevan pahoja ja päätyikin minun mielestäni parempaan ratkaisuun suojellessaan Zaraa, näin kirja sai suhteellisen hyvän lopun.

Novelliesitelmä

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
2011 wsoy

Miksi: koska kirja vaikutti kaikista mielenkiintoiselta verrattunu muihin tarjolla olleisiin novellikokoelmiin.

Lyhyesti: 80-vuotias mies kertoo mistä kaikeska hän on elämänsä aikana mielensäpahoittanut

Fiilis: kirjasta jäi hyvä tunne ja sen jaksoi lukea helposti alusta loppuun. Kirja on kirjoitettu hyvin ja uskottavasti. Miehen valittaminen ei ollut turhaa eikä rasittavaa ininää, vaan perusteltua asiaa. Päähenkilö oli todella itsepäinen ja sanoi asiat suoraan. Hän ei omasta mielestään tarvinnut muiden apua ja aluksi oli myös kotiapulaistaan Raisaa vastaan, mutta tutustuttuaan tähän "rumaan ihmiseen" tuli heistä ystäviä. Kirjaa lukiessa tuli myös surullinen olo, koska mielensäpahoittajan vaimo oli sairaalahoidossa ja mies kävi tätä useasti katsomassa ja muistelemassa heidän hyviä hetkiään, mutta siinä missä tuli surullinen mieli, toi kirja mukanaan myös naurua, sen verran huvittavia mielensäpahoittajan itsepäiset mielipiteet olivat. Kirjassa ei ollut mitään mistä en olisi pitänyt, kerrankin sain yllättyä, koska yleensä löydän aina jotakin valittamisen aihetta.

Haurauden hetki

Tihkusateen hämärästä alkoi näkyä yksinäinen valopiste. Polkupyöräilijä lähestyi nopeasti. Hänellä oli kiire. Hän oli Minttu. Hän oli menossa sairaalaan, kuultuaan aviomiehensä joutuneen onnettomuuteen. Minttua pelotti ja hänen tunteensa olivat sekaisin, mitä jos mies ei selviäisi, mitä jos Minttu ei näkisi tätä enää koskaan. Kun Minttu pääsi sairaalan pihaan, hän hyppäsi pyöränsä selästä, ja juoksi sairaalan ovien läpi. Tummat hiukset vettä valuen, pyjaman housut jalassa ja silmät kyynelissä, hän meni vastaanottotiskin luo tiedustelemaan miehensä vointia. Vastaanotossa ollut sairaanhoitaja kertoi miehen olevan leikkauksessa. "Mitä on tapahtunut, miten tämä on mahdollista, selviääkö mieheni?", tiedusteli Minttu kiivaasti. " Hyvä rouva, älkää panikoiko, lääkärit tekevät kaikkensa, jotta miehenne selviää, nyt teidän täytyy vain odottaa ja toivoa parasta," sairaanhoitaja rauhoitteli.  " En voi odottaa, minun pitää saada nähdä hänet!" huudahti Minttu. "Kyllä te näätte hänet, leikkauksessa menee vielä ainakin 2tuntia, menkää nyt vaikka tuohon kahvioon rauhoittumaan", pyysi sairaanhoitaja. Ajattelin, että minun todellakin täytyy rauhoittua ja olla järkevä, koska tällä hetkellä ei ollut mitään mitä voisin tehdä.
Minttu käveli kahvioon, joka oli miltei tyhjä. Kuivat sämpylät eivät houkuttaneet, joten Minttu otti pelkän kahvin, hän meni pöytään istumaan tyhjä katse silmissään. Hän hörppi kahvia ja naputti pöytään sormellaan. Ainut ajatus, joka liikkui hänen päässään oli ettei mies saisi kuolla, ei missään nimessä. Minttu tunsi piston sydämessään, tämä oli rankaisu, sillä juuri kuukausi ennen tätä päivää Minttu oli päättänyt suhteen toiseen mieheen, koska tajusi että ei halua riskeerata suhdettaan rakastamaansa ihmiseen. Nyt Minttu ajatteli, että hänen oma petturuutensa ja valehtelunsa kostautuu ja hän menettää elämänsä rakkauden. Kaiken lisäksi Minttu oli juuri viikko sitten saanut tietää olevansa raskaana, ja hän tiesi kuinka paljon mies toivoi heille yhteistä lasta. Mintun oli ollut tarkoitus kertoa raskausuutisista, mutta nyt kaikki oli ehkä pilalla. Minttu katsoi kelloa koko ajan, aika ei vain kulunut. Kahvikuppi oli tyhjä ja niin oli Mintun pääkin, hän vain istui, ja odotti, ja odotti.
Joku hipaisi Mintun olkapäätä, se oli Mintun ystävä Noora. Minttu oli nähnyt Nooran viimeksi pari vuotta sitten luokkakokouksessa, jossa he olivat nauraneet ja juhlineet, elämä oli silloin niin erilaista, Minttu ajatteli. Noora kertoi kuulumisensa ja poistui sitten paikalta. Minttua ei kiinnostanut, hän vain odotti. Vähän ajan kuluttua Minttu näki lääkärin kävelevän häntä kohti vakava ja väsynyt ilme naamallaan. Nyt Minttua pelotti vielä enemmän.

Ennakkotunnelmat Kuningatar K näytelmästä

Olen menossa katsomaan näytelmää Kuningatar K:sta odottavaisin mielin, en ole vähään aikaan käynyt teatterissa, joten on ihan mukava mennä katsomaan. Ennakkotunnelmat näytöksestä ovat, että näytös olisi dramaattinen,synkkä, tunteikas ja vahva. Toivon, että esitys on hyvä, koska muuten tuskin jaksan katsoa sitä kahta tuntia. Kun luin näytelmän esittelyn Lappeenrannan kaupunginteatteri nettisivuilta tuli olo, että näytelmä olisi hieman outo ja ei niinkään minun makuuni, mutta voihan olla että yllätyn positiivisesti. Kun näytelmän ohjaaja Lija kävi äsken kertomassa työstään ja muutenkin Kuningatar K näytelmästä tuli vähän sellainen olo, että näytelmä voi kyllä olla mielenkiintoinenkin. En odota paljon näytelmältä, koska en yleensä tykkää tämän tyylisistä, mieluummin menen katsomaan musikaaleja tai jotain hupaisaa. No torstaina sitten selviää pidinkö vai enkö.

Vares ja salaperäinen Valkovenäläinen

Luin Reijo Mäen kirjoittaman kirjan Valkovenäläinen, joka kuuluu kirjailijan suosittuun Vares sarjaan. Kirja on kirjoitettu vuonna 2009. Kirjassa seikkaillaan Turussa, josta Reijo Mäki itsekin on kotoisin. Kirjan päähenkilö, Jussi Vares on yksityisetsivä, joka joutuu aina jotain kautta tapahtumien ytimeen ja joskus jopa oma henki on uhattuna. Kirjassa päästään tutustumaan myös etsivän nais-seikkailuihin, sekä Vareksen ryyppykavereihin, Moilaseen ja Luusalmeen.

Teos käsittelee suositun dekkarikirjailijan Juhani Oxbackan murhaa. Oxbacka murhattiin kylmänä huhtikuun yönä, kun hän oli kävelemässä satamassa, isku takaraivoon ja se oli siinä. Kirjan alkaessa murha on jo tapahtunut. Lukija pääsee mukaan vasta hautajaisissa, jonne Jussi Vareskin on eksynyt.

Vares alkaa tarkemmin selvittämään Juhani Oxbackan murhaa, kun kustannusyhtiön johtaja soittaa ja palkkaa hänet. Oxbackalla oli paljon vihaajia, mutta kuka heistä olisi pystynyt kylmäveriseen murhaan...Kun tutkimukset etenevät ja asiat valkenevat, alkaa tilanne käydä vaaralliseksi.

Vares ja valkovenäläinen oli mielestäni hyvä kirja, siinä oli paljon tapahtumaa, mutta myös arkista jaarittelua. Kirjan mielenkiintoisuus vaihteli, joskus en meinannut pystyä lopettamaan lukemista, koska halusin tietää mitä tapahtuisi seuraavaksi, kun taas joskus lukeminen ei huvittanut yhtään turhan jaarittelun vuoksi. Pidin kohdista joissa tapahtui paljon ja sai haukkoa henkeään. Mutta olisin kaivannut vielä enemmän jännitystä ja vaarallisia tilanteita, ne pitäisivät laiskimmankin lukijan hereillä. Joitakin varmasti viehättää itse Jussi Vareksen suhtautuminen elämään, etsivälle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta silti se ei hänen elämäänsä paljon mullista. Kirja oli jossain kohdin myös aika raaka, mutta se kuuluu jännäreihin. En tykännyt siitä, että aina joka luvun alussa kerrottiin Juhani Oxbackan elämästä ja kohtalokkaasta matkasta Venäjälle ja sitten teksti jatkui normaalisti, jossain kohdin en heti tajunnut kenen elämästä puhuttiin, se oli häiritsevää. Suurimmaksi osaksi kirja oli kuitenkin hyvä, juonen käänteitä riitti ja tarinaa kerrottiin ovelasti ,suosittelen lukemaan.=)

Dekkari

Kirja jota luen on Reijo Mäen kirjoittama 'Vares valkovenäläinen'. Kirja on kirjoitettu vuonna 2009.  Kirja käsittelee Turun kaupunkia. Kirjan päähenkilö on yksityisetsivä Jussi Vares, jonka elämä on aikamoista hässäkkää ja oluen litkimistä.  Kirjassa selvitetään kirjailija Juhani Oxbacan murhaa.

Kirjassa seikkailee vanha tuttu yksityisetsivä Jussi Vares.

Kirjailija Oxbacka surmataan aurajoen rannassa, häneen hyökätään takaapäin ja lyödään kovaa niin että kirjailijalta lähtee taju, sen jälkeen hänet tyrkätään veteen. Uutinen kirjailijan kuolemisesta järkyttää monia, Oxbackan kustannusyhtiö palkkaa Vareksen tutkimaan tapahtunutta. Vareksella on monta vaihtoehtoa murhaajaksi, joten hänen pitää tutkia ja pohtia perinpohjin tapahtumia. Hän tutustuu muun muassa Juhanin eksään Elleniin ja tämän mieheen Artoon. Vares pääsee myös läheisiin väleihin Juhanin tyttöystävän Vanilja Viitasen kanssa joka on raitistunut alkoholisti mutta ratkeaa taas ryyppäämään. Monimutkaisten kuvioiden ja tapahtumien jälkeen, Vares kuitenkin saa kirjailija Juhani Oxbacan murhan selvitettyä.

 Valitsin kirjan, koska Reija Mäen tuotanto on minulle tuttua jo ennestään, joten oli luonnollista valita kyseinen kirja tätä tehtävää varten.=)
Kirjaa on kuvattu 'asetelmaltaan prototyyppiseksi jännitysgenren edustajaksi. Tarinalle pohjan luova rikos on jo tapahtunut ennen kuin lukija päästetään meininkeihin mukaan' näin lukee Helsingin Sanomien kirja-arvostelut sivustolla. Teoksesta löytyy tietoa Otavan sivustolla, sekä Wikipediassakin aihetta on käsitelty.

Runo

Talvi
Luminen, kylmä
Talvi on pimeä
Vihaan talvea ja kylmyyttä
Jäätikkö