Haurauden hetki

Tihkusateen hämärästä alkoi näkyä yksinäinen valopiste. Polkupyöräilijä lähestyi nopeasti. Hänellä oli kiire. Hän oli Minttu. Hän oli menossa sairaalaan, kuultuaan aviomiehensä joutuneen onnettomuuteen. Minttua pelotti ja hänen tunteensa olivat sekaisin, mitä jos mies ei selviäisi, mitä jos Minttu ei näkisi tätä enää koskaan. Kun Minttu pääsi sairaalan pihaan, hän hyppäsi pyöränsä selästä, ja juoksi sairaalan ovien läpi. Tummat hiukset vettä valuen, pyjaman housut jalassa ja silmät kyynelissä, hän meni vastaanottotiskin luo tiedustelemaan miehensä vointia. Vastaanotossa ollut sairaanhoitaja kertoi miehen olevan leikkauksessa. "Mitä on tapahtunut, miten tämä on mahdollista, selviääkö mieheni?", tiedusteli Minttu kiivaasti. " Hyvä rouva, älkää panikoiko, lääkärit tekevät kaikkensa, jotta miehenne selviää, nyt teidän täytyy vain odottaa ja toivoa parasta," sairaanhoitaja rauhoitteli.  " En voi odottaa, minun pitää saada nähdä hänet!" huudahti Minttu. "Kyllä te näätte hänet, leikkauksessa menee vielä ainakin 2tuntia, menkää nyt vaikka tuohon kahvioon rauhoittumaan", pyysi sairaanhoitaja. Ajattelin, että minun todellakin täytyy rauhoittua ja olla järkevä, koska tällä hetkellä ei ollut mitään mitä voisin tehdä.
Minttu käveli kahvioon, joka oli miltei tyhjä. Kuivat sämpylät eivät houkuttaneet, joten Minttu otti pelkän kahvin, hän meni pöytään istumaan tyhjä katse silmissään. Hän hörppi kahvia ja naputti pöytään sormellaan. Ainut ajatus, joka liikkui hänen päässään oli ettei mies saisi kuolla, ei missään nimessä. Minttu tunsi piston sydämessään, tämä oli rankaisu, sillä juuri kuukausi ennen tätä päivää Minttu oli päättänyt suhteen toiseen mieheen, koska tajusi että ei halua riskeerata suhdettaan rakastamaansa ihmiseen. Nyt Minttu ajatteli, että hänen oma petturuutensa ja valehtelunsa kostautuu ja hän menettää elämänsä rakkauden. Kaiken lisäksi Minttu oli juuri viikko sitten saanut tietää olevansa raskaana, ja hän tiesi kuinka paljon mies toivoi heille yhteistä lasta. Mintun oli ollut tarkoitus kertoa raskausuutisista, mutta nyt kaikki oli ehkä pilalla. Minttu katsoi kelloa koko ajan, aika ei vain kulunut. Kahvikuppi oli tyhjä ja niin oli Mintun pääkin, hän vain istui, ja odotti, ja odotti.
Joku hipaisi Mintun olkapäätä, se oli Mintun ystävä Noora. Minttu oli nähnyt Nooran viimeksi pari vuotta sitten luokkakokouksessa, jossa he olivat nauraneet ja juhlineet, elämä oli silloin niin erilaista, Minttu ajatteli. Noora kertoi kuulumisensa ja poistui sitten paikalta. Minttua ei kiinnostanut, hän vain odotti. Vähän ajan kuluttua Minttu näki lääkärin kävelevän häntä kohti vakava ja väsynyt ilme naamallaan. Nyt Minttua pelotti vielä enemmän.

Ennakkotunnelmat Kuningatar K näytelmästä

Olen menossa katsomaan näytelmää Kuningatar K:sta odottavaisin mielin, en ole vähään aikaan käynyt teatterissa, joten on ihan mukava mennä katsomaan. Ennakkotunnelmat näytöksestä ovat, että näytös olisi dramaattinen,synkkä, tunteikas ja vahva. Toivon, että esitys on hyvä, koska muuten tuskin jaksan katsoa sitä kahta tuntia. Kun luin näytelmän esittelyn Lappeenrannan kaupunginteatteri nettisivuilta tuli olo, että näytelmä olisi hieman outo ja ei niinkään minun makuuni, mutta voihan olla että yllätyn positiivisesti. Kun näytelmän ohjaaja Lija kävi äsken kertomassa työstään ja muutenkin Kuningatar K näytelmästä tuli vähän sellainen olo, että näytelmä voi kyllä olla mielenkiintoinenkin. En odota paljon näytelmältä, koska en yleensä tykkää tämän tyylisistä, mieluummin menen katsomaan musikaaleja tai jotain hupaisaa. No torstaina sitten selviää pidinkö vai enkö.