Hyvä, paha yksinäisyys

Ihminen voi olla monella tapaa yksinäinen. Yksinäisyys voi ilmetä sinkkuutena, perheettömyytenä tai kaverittomuutena. Yksinäisyys koetaan sanana negatiivisena, vaikka siihen voi liittyä myös paljon hyvää. Jokainen tarvitsee omaa aikaa, hiljaisuutta ja rauhaa. Joskus ihmisen mieli vain tekee olla yksin. Yksin on helpompi keskittyä asioihin, miettiä ja pohdiskella. Riippuu myös luonteesta kuinka kokee yksinäisyyden, joku kaipaa sitä enemmän kuin toinen.
  Jos monilla ystävistäsi on parisuhde tai he ovat jo avioliitossa, voi kokea itsesi yksinäiseksi ja kaivata itsellesikin kainaloa johon käpertyä. Moni ihminen pelkää jäävänsä ilman kumppania koko elämäkseen. Kaikki unelmoivat rakkaudesta. Sinkkuuskin on sana joka koetaan negatiivisena, vaikka siinäkin on hyviä puolia. Kuitenkin jossain elämän vaiheessa ihminen alkaa kaivata henkilöä, kenen kanssa jakaa ja rakentaa elämänsä. On tutkittu että "vaarallisinta" on elää yksinäisenä keski-ikäisenä miehenä. Sinkkuna elävät turvautuvat helpommin alkoholiin ja saattavat masentua, koska ei ole ketään kenelle puhua, tai ketään kuka pitää huolta. Tottakai on ihmisiä, jotka nauttivat sinkkuudesta varsinkin nuorena. On myös henkilöitä, joilla on lapsia, mutta parisuhde on päättynyt. Noissa tilanteissa sinkkuutta ei koeta pahana. Parisuhteen ei tarvitse olla avain onneen.
  Nykyään ollaan huolestuttu nuorten syrjäytyneisyydestä. Nuoret kokevat yhä enemmän yksinäisyyttä. On tärkeää että ihmisellä on ystäviä. Ystäviä joihin voi luottaa, joille voi puhua ja jotka eivät jätä yksin. Ystävyys on asia jota kannattaa vaalia. Varsinkin nuorella iällä voi olla vaikea löytää samanhenkisiä ystäviä, koska nuoret osaavat olla raakoja ja ilkeitä toisiaan kohtaan ja erilaisuutta paheksutaan. Ihminen, jolla ei ole ystäviä, on suurempi riskiä masentua ja kokea itsensä turhaksi. Pahimmassa tapauksessa yksinäisyys voi ajaa epätoivoisiin tekoihin. Kaverittomuus on harvoin itse valittua. Ujous voi olla syynä siihen, että on vaikeampi saada kavereita. Vaikka olisi paljon kavereita ympärillä, eikä olisi fyysisesti yksin, voi olo tuntua henkiseltä kantilta yksinäiseltä. Kaveriporukan keskellä voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi tai etteivät muut ymmärrä.
 Perheettömyyskin on yksinäisyyden muoto. Lapsi jää orvoksi jos vanhemmat kuolevat. Silloin olo on surullinen ja yksinäinen, sillä vanhemmat ovat yleensä suurin tuki ja turva lapsilleen. Jokaisen ihmisen pitää oppia selviämään joistakin tilanteista yksin ja omilla avuillaan. Kenestäkään ei voi tulla itsenäistä jos on aina joku johon turvautua.
 Yksinäisyyttä ei voi selkeästi määritellä, koska se ilmenee niin monilla eri tavoilla, henkisenä, fyysisenä ja psyykkisenä. Yksin oleminen ei tarkoita, että henkilö olisi yksinäinen. Yksinäisyys on pikemminkin pidempi kestoinen tunne, joko omasta tahdosta riippumaton tai hetki jolloin tarvitsee aikaa vain ja ainoastaan itselleen.